”Mutta miksi ne lokit eivät ole siellä Kauppatorilla?! Jos ne kaikki eivät sinne mahdu, rakennetaan uusi Kauppatori. Lokeille oma.”
Ääh. Ennen kuin edes ehdin aloittaa kirjoittamista, kaksi lokkia yritti kähveltää mun croissantin.
Ymmärrän kyllä Kauppatorilla, mutta että Iso-Roballa. Tästä on ehkä n. 1km linnuntietä merelle. En ole koskaan aiemmin nähnyt täällä varastelevia lokkeja.
Olen kuitenkin käynyt täällä ainakin hurjat neljä kertaa. Ja tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen ulkona syömässä. Mutta miksi ne lokit eivät ole siellä Kauppatorilla?! Jos ne kaikki eivät sinne mahdu, rakennetaan uusi Kauppatori. Lokeille oma.
Ajatelkaa nyt. Kymmenen kojua, missä on myynnissä jäätelöä, ranskalaisia ja muita herkkuja. Sinne palkataan ihmisiä syömään näitä herkkuja, jotta lokit pääsisi niitä sitten luvan kanssa varastelemaan. Aika hurja ammatti. Lokin syöttäjä? Lokkiapuri? Vai olisiko se laiton työpaikka, kun avustetaan varkaudessa?
Piti tehdä päätös, että syön ensin, palautan lautasen murusineen sisälle ja jatkan kahvin voimalla kirjoittamista. Ei tästä muuten tule mitään. Muutaman minuutin ne jaksoi vielä tuijottaa omilta paikoiltaan, jos vaikka hakisinkin lisää syötävää. Mutta koska en hakenut, ne siirtyivät muualle lokkeilemaan.
Kieltämättä vähän häiritsevää oli istua ja syödä, kun kaksi silmäparia tuijotti kokoajan. Ja kun tiesin, että ne olisivat voineet oikeasti tulla siihen pöydälle ja varastaa ruokaa. Multa voi varastaa mitä muuta vaan, mutta ruokiini ei kosketa!
Nämä katukaupustelijat (feissarit?) ovat hauskaa seurattavaa. Osa pysäyttää aina ja kaiken, myös lokit ja muurahaiset. Osa kävelee edestakaisin, tuijottaen askelmittariaan ja pysäyttää yhden kymmenestä ihmisestä. Senkin he tekevät varovasti ja viiden metrin etäisyydeltä. Vaikea arvata, kumpi tekee enemmän kauppaa, tai kerää nimiä listaan.
Asia, mikä pyörii nyt päässäni kokoajan, on ”oispa aina kesä”. Oispa aina lämmin. Oispa aina maailman sopivin keli. Aurinko paistaa ja lämmittää, mutta ei tule hiki, vaikka kävelee reippaammin. Pärjää pelkällä mekolla.
Välillä voisi kyllä vähän sataa, mutta kylmyys ei ole ystävä. En suostu menemään edes kylmään veteen uimaan, yäk. Harvoja asioita vihaan maailmassa, mutta kylmyyttä vihaan. ”Pukeutumiskysymys”, tätä aina hoetaan. Niin hoen itsekin, sillä onhan se. Mutta hitto kun nenä ja posket on niin jäässä, että niistä voisi tiputtaa jääpaloja jääkahvin sekaan!
Ihan Helsingin keskustassa oli ihan älyttömästi ihmisiä. Onhan heinäkuu. Mutta sitten kun siirryt muutaman korttelin kauemmaksi keskustasta, täällä ei ole ketään. Tai ehkä juuri he, ketkä täällä olisivat keskellä talveakin.
Tai no, on täällä enemmän ihmisiä kuin Hyvinkäällä lauantai-iltana, mutta Helsingin keskustaan nähden hiljaista. Sen verran hiljaista, että voisin alkaa kuuntelemaan musiikkia. Tai laulamaan. Ehkä mieluummin kuitenkin laulan, niin ei muidenkaan tarvitse kärsiä tästä hiljaisuudesta. Sitä kun on varmasti Helsingissä yleisestikin niin usein tarjolla.
Ihmiset lähtevät mökeiltään Helsinkiin, jotta pääsee nauttimaan hiljaisuudesta. Ja tänään mun laulusta. Aaaaavan meren tuolla puolen, jossakin on maaaa…
Siis täällä kahvilassa oli lisäkseni 5 ihmistä ja meillä kaikilla on vessahätä samaan aikaan. Jonotan siis vessaan. Kahvilassa, missä on 5 ihmistä. Viisi.
Sain muuten taas koodin vessaan. En kirjoittanut sitä ylös, päätin muistaa sen. Vähän meinasi olla ongelmia, kun joutui jonottamaan niin pitkään. Mutta muistin kun muistinkin sen vuorollani! Ainoa vain, että oveen ei tarvittu koodia. Se aukesi ihan vain pelkästä kahvasta. No, tulipahan testattua muistia. Toimii edelleen, vaikka vähän välillä pätkiikin.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
